20/20!!!

JES!! Vihdoin tämä urakka on ohi! Oli tietenkin mukavaa lukea hieman erilaisia kirjoja, koska lukeminen on niin mukavaa ja rentouttavaa. Vaikka tehtävä kuulosti aluksi haastavalta ja ajattelin etten koskaan saa luettua kaikkia 20 kirjaa, mutta onnistuin!!! Olen kyllä todella tyytyväinen, että valitsin tämän kurssin! :D

Kadonneiden muistojen kartta, Kim Fay

( Oma tehtävä)

Tämä kirja kuuluu juuri niihin kirjoihin, joita en olisi koskaan tullut lukeneeksi, mikäli en olisi valinnut sitä "randomilla" kirjaston hyllystä. Hyvin usein on käynyt niin, että valitseman kirja, jota en siis olisi koskaan ajatellut lukevani ja on täysin vieras, ei olekaan hyvä ja jätän sen lukematta. Ihme kyllä tämä kirja ei ollut sellainen, vaan oikeasti mielenkiintoinen. Kirjan takakansi herätti jo kiinnostukseni, kun luin sen.
     Kirja siis kertoo henkilöstä joka lähtee tutkimaan Shanghaihin, Saigoniin ja Kambodzan viidakkoihin khmerien muinaista kulttuuria. Hän ei tietenkään lähde yksin vaan saa matkaseurakseen toisen naisen ja kaksi miestä. Juonen edetessä tarpeeksi pitkälle käy ilmi, että jokainen heistä on lähtenyt tutkimusmatkalle eri syistä. Loppujen lopuksi se, mitä he löytävät on jotain aivan odottamatonta.
     En viitsi alkaa kertomaan kirja juonta tarkemmalla selostuksella, sillä se on sen verran lukemisen arvoinen, että kaikkia ketä se kiinnostaa saa pitää kirjan lopun yllätyksenä.;)
      Kadonneiden muistojen kartta on kyllä lukemisen arvoinen. Sen nimi toisaalta saattaa johtaa hieman harhaan, sillä itsekin kuvittelin sen tarkoittavan jotakin muuta, mutta toisaalta pidän tällaisista arvoituksellisista nimistä. On nimittäin mukavampaa, kun kaikki ei ole päivän selvää vaan asioita jää itselle tulkittavaksi.
     On hyvin mahdollista, että tämä kirja saattaa päätyä jopa omaa kirjahyllyyn. :)
    

Uhrilampaat, Thomas Harris

(Vertaile kirjaa ja siitä tehtyä elokuvaa)

Uhrilampaat on mielestäni hyvin omituinen sekä kirjana, että elokuvana. Minulle ei nimittäin ole vieläkään selvinnyt, mihin kirjan nimi viittaa, vaikka olen nähnyt elokuvan ja lukenut kirjan. Toisaalta on ihan mukavaa, kun jotkin asiat säilyvät mysteereinä.
     Aivan kuten kaikki muutkin elokuvat, mitkä on luotu jonkin kirjan pohjalta, ei tästäkään elokuvasta saanut niin laajaa käsitystä, mitä kirjasta. Tässä tapauksessa pidän kuitenkin enemmän elokuvasta, mitä kirjasta, vaikka yleensä on toisin päin. Elokuva luo enemmän jännitystä, kun taas kirjassa on mielestäni vaikeampi säikäyttää ihmisiä, johon taas elokuva pystyy erittäin hyvin. Nämäkin kaksi teosta tukevat toisiaan hyvin, kuten Hohto- kirja ja -elokuva.
     Näissä kahdessa teoksessa oli paljon samaa, mutta myös paljon yhtäläisyyksiä. Elokuva eteni kirjan mukaan, eikä siihen oltu luotu mitään "täytekohtauksia", jos jotain niin siitä oli jätetty tapahtumia pois, jotka kirjassa mainitaan. Nämä ovat kuitenkin hyvin pitkälle samanlaisia, sillä elokuva sisälsi melkein kaikki tapahtumat, jotka kirjaa on kirjoitettu. 
     Elokuvassa on mielestäni onnistuttu hyvin toteuttamaan Lecterin salaperäiset vihjeet sarjamurhaajasta. Ne ovat kirjassa yhtä mystisiä, mitä elokuvassakin. Vaikka usein ajattelen, että jostakin kirjasta tehty elokuva ei todellakaan vedä vertoja kirjalle, jonka pohjalta elokuva on tehty, tässä tapauksessa niin ei kuitenkaan ollut. Elokuva on onnistuttu toteuttamaan erittäin hyvin, ja katsoin sen mielelläni, kun olin lukenut kirjan. Vaikka olinkin nähnyt elokuvan jo joskus aikaisemmin, yritin silti olla ajattelematta sitä lukiessani kirjaa. Yleensä nimittäin elokuvan ajattelu kirjaa lukiessa saattaa pilata koko kirjan, sillä ei saa sellaista kuvaa, minkä kirja antaisi vaan mielessä on koko ajan elokuvaversio kyseisestä kirjasta.

Seitsemän oikein, Vesa Vanhanen

(Kirjoita kirjasta arvostelu)

Seitsemän oikein on oikein suomalainen kirja, jossa päähenkilöinä on hauskan nimisiä henkilöitä. Kirjasta luo hauskan myös se, että kirjailija on valinnut päähenkilön asuin kaupungiksi saman kaupungin, jossa hän itse asuu. Ei siinä mitään vikaa ole, sillä ainakin on pystynyt sijoittamaan tapahtumia tuttuun ympäristöön, josta on helppo kertoa.
     Vaikka tämä on suomalainen kirja, niin tässä oli kuitenkin mielestäni potentiaalia. Kerronta on onnistuttu toteuttamaan kirjassa hyvin ja tapahtumat rullaavat tasaista vauhtia eteenpäin. Vaikka välillä jäädäänkin kertomaan jostakin kohdasta tai tapahtumasta tarkemmin, ei se silti tunnu siltä. Kirjaa lukiessa tuntuu koko ajan siltä, että tarina kulkee eteenpäin jäämättä junnaamaan paikalleen.
     Kirjaa lukiessa, varsinkin murhasta kertovaa kirjaa, on aina mukava itsekin yrittää selvittää murhaajaa. Välillä on selkeä visio siitä, kuka murhaaja olisi ja miksi, mutta joskus taas juoni on toteutettu niin hyvin, että on erittäin vaikea kertoa, kuka olisi murhan takan. Tässä kirjassa nimenomaa on hankala itse selvittää murhaajaa ja se selviääkin vasta kirjan loppuvaiheilla, kun etsivä paljastaa sen. Murhaa selvitettäessä murhaajan motiivi sekä henkilöllisyys hahmottuvat pikkuhiljaa, ikään kuin palapelin palat loksahtaisivat pala kerrallaan paikoilleen.
     Ympäristön ja tapahtumapaikkojen kuvaukset ovat onnistuneet tässä kirjassa hyvin, vaikka niihin ei ole uhrattukaan paljoa tilaa. Mutta lyhyet ja ytimekkäät kuvaukset kertovat pääpirteissään kaiken olennaisen, mitä lukijan tarvitsee tietää. Kuvaukset eivät nimittäin ole kirjan tärkein asia, vaan yhtenäinen juoni, jonka hahmottaa kokonaisuutena, kun on lukenut kirjan loppuun asti.
     Päähenkilö eli Konttinen on mielestäni juuri oikeanlainen tämän kirjan päähenkilöksi. Hän sopii mielestäni erittäin hyvin ratkaisemaan tätä murhamysteeri. Konttisen luonteen piirre on joillekin poliiseille hyvin tyypillinen ja Mujusen eli Konttisen apulainen on osittainen vastakohta Konttiselle. Yhdessä he luovat siis hyvän kokonaisuuden.
    

Hanhivaara ja sateisen saaren tappaja, Pentti Kirstilä

(Kirjoita mielipideteksti)

Hanhivaara ja sateisen saaren tappaja on yllättävän hyvä teos suomalaiseksi kirjaksi. En olisi koskaan kuvitellut lukevani tätä kirjaa, enkä oikeastaan edes tiedä, mistä se on päätynyt kirjahyllyyni. Teos sijoittuu ihanaan paikkaan nimittäin Irlantiin. Suomalaisesta dekkarista tekee tavallista paremman se, kun se ei sijoitu Suomeen vaan johonkin mielenkiintoiseen miljööhön.
     Omaperäisen kirjasta luo se, että etsivä eli tässä tapauksessa Hanhivaara löytää itse ruumiin, joka osoittautuukin hänen tuttavakseen, johon hän on tutustunut Irlannissa. Erikoisuutta vie vielä eteenpäin se, että Hanhivaaraa epäillään hänen murhastaan. On siis oikein jännittävää tarkkailla sivusta, kun kirjan päähenkilöä epäillään murhasta.
     Toisaalta on vaikea sanoa, onko tämä nyt hyvä vai huono kirja. Vaikka mielipiteeni kirjasta saattaa vaikuttaa kovin myönteiseltä, ei se oikeasti ollut aivan niin hyvä. Ei se ole mielestäni mikään ihme, sillä takakannen tekstin perusteella kirja vaikuttaa suhteellisen normaalilta kirjalta. Kirjassa oli myös paljon hyvää, erityisesti se, että kirja on rikosromaani, sillä ne ovat yhtiä lempikirjojani. Tämä siis luultavasti sijoittuu siihen neutraalille vyöhykkeelle, jossa olevat kirjat ovat olleet hyviä, mutta eivät erityisen mieleenpainuvia.
     Kerronta on kirjassa mielestäni hyvä, sillä pidän paljon enemmän ulkopuolisesta kertojasta, mitä minä-kertojasta. Kun kirjoissa on minä-kertoja, minusta tuntuu aina, että en saa kirjasta tarpeeksi laajaa kuvaa, vaikka todellisuudessa saan. Syynä tähän on se, että silloin kirjassa kerrotaan vain yhden ihmisen näkökulmaa tapahtumista, kun taas kaikkitietävässä hän-kertojassa tapahtumiin saa useamman ihmisen näkökulman.
     Hyvää koko kirjassa on se, että se ei ole liian pitkä, eikä juoni keskeydy missään vaiheessa. Kirja on mielestäni jopa osattu lopettaa sopivaan kohtaan niin, että ainoa asia, jota voi alkaa ajattelemaan on, että kuinka Hanhivaaraan elämä tulee jatkumaan. Ei esimerkiksi jää ihmettelemään sitä, kuka olikaan se murhaaja tai kuinka murha oikein suoritettiinkaan. Kokonaisuutena kirja on ihan luettava ja hyvää ajanvietettä!

Agnes kotiopettajatar, Anne Brontë

(Kirjoita kirjasta arvostelu)

Agnes kotiopettajatar on hyvin herkkä kuvaus naisesta ja hänen elämästään Viktorian ajan Englannissa. Kirja on hyvin tyypillinen romantiikan ajan kirja. Se on kuitenkin sille ajalle hyvin stereotyyppinen kirja, joka suurimmaksi osaksi johtuu kerronta tavasta ja naisen rakastumisesta nuorempaan mieheen. Yleensä on kyllä toisin päin, että kirjan päähenkilönä oleva nainen rakastuu itseään vanhempaan mieheen.
     On kuitenkin hyvin koskettavaa seurata Agnesin rakkaus elämää ja sitä, kuinka hänelle tulee käymään elämässä. Vaikka pidän paljon tämän tyyppisistä kirjoista, ne ovat kuitenkin aina paikoittain hieman pitkäveteisiä, aivan kuten tämäkin.
     Koska kirja on suhteellisen vanha on se myös hieman vaikealukuinen, johtuen sen ajan kerronta ja puhetavasta. Mutta ei kuitenkaan niin vaikealukuinen, mitä jotkin muut kirjat. Tämän kirjan lukemiseen ei nimittäin mennyt muuta kuin neljä päivää.
     Parasta koko kirjassa on ehdottomasti juoni ja kuvaukset ihmisistä ja paikoista, joissa ollaan. Vaikka juoni on osittain hieman paikallaanlaahaava, niin se kuitenkin etenee koko ajan, mutta välillä vain hitaammin. Kaikkein pitkäveteisin kohta on alku, koska se tuntui siltä, ettei kirja tule etenemään mihinkään suuntaan. Tapahtuma miljöö on mielestäni aivan ihana ja kuvaukset siitä ovat onnistuneet erittäin hyvin.
     Kaikkein häiritsevintä kirjassa on ajan ilmaukset. Koska kirja on suomennettu niin jotkin ajan ilmaukset on jätetty hieman mystisiksi ilmaisuiksi. Ajoittain on siis vaikea tietää, missä päin liikutaan ja mikä vuosi on meneillään. Koko kirjan kohokohta on mielestäni jätetty liian loppuun ja se tuntuu menevän turhan nopeasti ohitse.
     Ärsyttävää on mielestäni myös se, että paikka jossa Agnes on aluksi kotiopettajattarena, niin henkilöt joita hän opettaa eivät tunnu kehittyvän mihinkään suuntaan. Toisessa opetuspaikassaan lapset, joita Agnes opettaa, kehittyvät sentään vähän enemmän ja nopeammin. On myös ihanaa seurata sitä, kuinka Agnes yrittää loppuun saakka asioita, eikä missään välissä luovuta.
     Upeaa on kaiken tämän lisäksi se, että tarina pohjautuu Annen omaan elämään ja siinä on jopa havaittavissa kohtia, jotka on otettu hänen omasta elämästään. Kirja on kuitenkin oikein ihana kuvaus ja hyvin onnistunut, vaikka siinä on negatiivisia puoliakin. Mutta toisaalta kaikissa kirjoissa on aina jotakin huonoa.

Da Vinci -koodi, Dan Brown

(Vertaile kirjaa ja siitä tehtyä elokuvaa)

Mikä on salaisuus, jonka paljastumista mahtava Vatikaani pelkää eniten? Sitä on varjellut vuosisatojen ajan salaseura, jonka jäseniin on kuulunut maailman kuuluisimpia taiteilijoita ja tiedemiehiä. Miksi he kätkivät töihinsä monia vihjeitä, mutta eivät uskaltanee paljastaa tietämästään enempää? Monet ovat valmiita kuolemaan salaisuuden puolesta - ja myös murhaamaan.

Tämä takakansi teksti sopii mielestäni erittäin hyvin kuvaamaan sekä kirjaa, että elokuvaa. Se on mielestäni mysteerinen, eikä voi tietää mitä siinä haetaan takaa. Aivan kuten Hohto, niin näin myös tästä kirjasta tehdyn elokuvan, ennen kuin aloitin lukemaa itse kirjaa.
     Mielestäni kirja ja elokuva täydentävät toisiaan. Aivan kuten kaikki kirjoista tehdyt elokuvat, niistä jätetään aina joitakin kohtia pois, mitkä on kuitenkin mainittu kirjan tekstissä. Tässä elokuvassa pois jätetyt kohdat eivät kuitenkaan häiritse, sillä elokuva on niin hyvin toteutettu, että tietää tasan tarkkaan mistä on kysymys.
     Koska kyseessä trilleri niin sekä kirjaa, että elokuvaa on jännittävä seurata. Jännitys kuitenkin huipentuu paremmin elokuvassa, mitä kirjassa. Tietenkin sen takia, että elokuvissa on mahdollista käyttää äänitehosteita. Kirjan kuvaus henkilöistä vastaa mielestäni hyvin elokuvankin henkilöiden ulkomuotoa ja luonteita. Voisin siis sanoa, että kirjalla ja elokuvalla on enemmän yhteisiä piirteitä, mitä eroavaisuuksia.
     Vaikka elokuva onkin hyvin toteutettu, olisin kuitenkin toivonut, että olisin ensin lukenut kirjan, ennen kuin katsoin elokuvan, sillä kirjasta saa luultavasti hieman enemmän lisää informaatiota, mitä elokuvasta. Ei se kuitenkaan häirinnyt paljo, mikä on tietenkin hyvä asia.
     Jos pitäisi valita, kumpi on parempi kirja vai elokuva, vastaisin varmaakin tässäkin tapauksessa, että kirja. Niistä saa vain jotenkin enemmän tietoa tarinasta ja juonesta. Elokuvasta saa taas paremman kuvan ympäristöstä, mikä on mielestäni erittäin tärkeä osa tarinaa. On mielestäni kuitenkin erittäin hankala päättää paremmuudesta kirjan ja elokuvan välillä. ;)

Hohto, Stephen King

(Vertaile kirjaa ja siitä tehtyä elokuvaa)

Lukemassani Hohto-kirjassa on paljon yhteistä siitä tehdyn elokuvan kanssa, mutta myös paljon eroavaisuuksia, joista ei saisi tietää pelkän elokuvan perusteella. Molemmat ovat kylläkin yhtä pelottavia ja viihdyttäviä, mutta itse ehkä pidin enemmän kirjasta. Siinä tiesi hieman paremmin, mistä kaikesta onkaan kyse.
     Näin siis elokuvan ennen kuin aloitin lukemaan kirjaa. Ensimmäisellä kerralla elokuva oli todella pelottava, mutta toisella kerralla, kun satuin katsomaan sitä televisiosta, se ei ollutkaan enää läheskään niin pelottava. Aloittaessani kirjan lukemista kuvittelin, että se on lähes samanlainen, mitä elokuvakin. Tämä mielikuva haihtui kuitenkin nopeasti mielestäni.
     Kirja ja tietenkin elokuvakin kertovat perheestä Torrance, jonka isä Jackista tulee upealla näköalapaikalla sijaitsevan vuoristohotellin hoitaja. Hänen lapsensa Danny on 5-vuotias ja hän "hohtaa". Hän pystyy pystyy ottamaan suoran yhteyden henkilöön, saamaan selville menneet tapahtumat ja näkemään tulevaisuuteen. Vuoristohotellissa hänen näkynsä kuitenkin muuttuvat pelottavimmaksi ja hohto on luisumassa hänen käsistään. Pian koko hotelli alkaa elämään.
     Elokuvassa parasta on luonnollisesti se, että sai paremman käsityksen tapahtumapaikasta ja muusta ympäristöstä, mikä toisaalta jää osittain kirjassa hieman vajavaiseksi. Kirjankin perusteella saa kuitenkin kohtuullisen hyvän käsityksen ympäristöstä. Elokuva antaa aina henkilöille kasvot ja on mukava lukea kirjaa, kun pystyi kuvittelemaan, miltä henkilöt näyttäisivät. Häiritsevää on kuitenkin se, ett kirjassa Wendy eli Dannyn äiti on kuvattu vaaleahiuksiseksi ja elokuvassa hänellä on mustat hiukset, mutta tämä nyt on vain pikkuseikka.
     Kirjassa pureudutaan paljon syvemmälle ja siinä on paljon erilaisia takaumia, jotka on jätetty elokuvasta kokonaan pois. Siitä olisi siinä vaiheessa tullut kyllä aivan liian pitkä... On kuitenkin viihdyttävää lukea hieman taustaa henkilöistä, joistakin hieman enemmän, mitä toisista. Näiden taustatietojen perusteella pystyy hyvin päättelemään, miksi tuo tekee tuota, kun taas elokuvassa jää hieman ihmetyttämään jotkin kohdat. Se luo kuitenkin osittain elokuvaan hieman mystistä tunnelmaa, mikä sopii siihen aivan loistavasti.
     Kirja ja elokuva ovat kyllä erittäin samankaltaisia, mutta elokuvasta on vain karsittu joitakin kirja tapahtumia pois. Se on kyllä hyvä, sillä muuten se saattaisi olla liian pitkäveteinen paikoittain. Itse kuitenkin pidin ihan hieman enemmän kirjasta, sillä siinä on jotakin uutta, mitä elokuvassa ei ole.

Linnunradan käsikirja liftareille, Douglas Adams

(Kirjoita mielipideteksti)

Aivan kuten kyseisen kirjan takakannessa sanotaankin, tämä kirja ei todellakaan ole suunnattu tosikoille. Tarina on niin mielikuvituksellinen ja erilainen, mitä olen tottunut lukemaan. En olisi edes koskaan kuvitellut, että tulisin joskus lukemaan tämän kirjan.
     Idean siihen, että lukisin tämän osana lukudiplomiani tuli siitä, että kyseisestä kirjasta puhuttiin eräässä lempitelevisiosarjassani. Mielenkiintoni heräsi oitis ja päätin, että tuon haluan ehdottomasti lukea. Linnunradan käsikirja liftareille osoittautuikin erittäin hyväksi valinnaksi. Oli mukavaa, kun sai vihdoin käyttää enemmän mielikuvitusta kuvitellessaan kirjan tapahtumia omassa päässä. Ja sai hieman erilaista lukemista, ettei aina ole saman tyylisiä kirjoja.
     Innostus lukea kirja loppuun alkoi jo heti ensimmäiseltä sivulta. Osa syynä saattoi olla kuitenkin se, että halusin ehdottomasti tietää, millainen tämä teos nyt oikein on, kun siitä puhuttiin lempitelevisiosarjassani. Kirja alku voi olla melkein minkä tahansa tavallisen kirjan alku, mutta koska tiesin, että kyseessä on nimenomaa scifi kirja, niin en osaisi liittää sitä mihinkään muuhun kirjaan.
     Koska kaikki muut kirjassa esiintyvät henkilöt ovat ulkoavaruudesta, paitsi kirjan päähenkilö Arthur Dent, ovat heidän nimensäkin outoja. Ne sopivat kuitenkin erittäin hyvin, sillä Arthurhan on ainoa eloonjäänyt maapallolta, joten hänen on myös erotuttava muiden henkilöiden joukosta.  
     Juoni on yllättävän yhtenäinen, mikä on tietenkin hyvä asia, sillä hajanaista juonta on vaikea seurata. Se on kuitenkin osittain yllättävää, sillä ennen kuin aloin lukemaan tätä kirjaa kuvittelin, että jossain vaiheessa kuitenkin putoan kyydistä, enkä enää ole varma missä mennään. Näin ei onneksi päässyt käymään ja pysyin koko kirjan ajan mukana. Toisaalta se ei ollut minulle yllätys, että ajattelin näin, sillä tämä oli ensimmäinen scifi kirja minulle.
     Arthurin seikkailun seuraaminen on loppujen lopuksi todella mukavaa seurattavaa. Jos tälle kirjalle olisi jatko-osa lukisin sen ehdottomasti. Tämä kirja olisi mielestäni erittäin hyvä valinta, enkä tule koskaan unohtamaan sitä!

Viimeinen sana, Pärttyli Rinne

(Kirjoita kirja-arvostelu)

Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuva Franz haaveilee täyttävänsä luentosali uudella vapauden filosofialla. Kolehmainen puhdistaa hiekkakuopalla Glock-pistoolia, lokeroiden nurkalla odottaa peräänantamaton Virpi. Maailma on luotu otettavaksi, mutta elämä ei aina käy yksiin toivekuvien kanssa. Mitä tapahtuu, kun Franz kohtaa Helenan, joka opettaa lukiolaisille rakkauden olevan parasta todellisuutta?

 

Tämä teksti on suoralainaus Pärttyli Rinteen kirjoittaman kirjan Viimeinen sana takakannesta. Kyseinen kirja on todella erilainen, verrattuna kirjallisuuteen, jota tavallisesti luen. Kirja ei ole kuitenkaan hyvällä, mutta ei myöskään kovin huonolla tavalla erilainen kirja.

     Juoni on kirjassa selkeä ja filosofiset pohdinnat tekstissä saavat aikaan oikeanlaisen tunnelma. Samalla alkaa itse pohtimaan asiaa, että onko se näin, vai voisiko se olla toisella tavalla tai mitä mieltä itse olen tästä. Kerronta kirjassa on yhtenäinen, eikä siitä oikeastaan voisi jättää juuri mitään pois, sillä muuten se saattaisi jättää suuriakin aukkoja tekstiin.

     Vaikka kirja on pääpirteissään helppo lukuinen ja selkeä, olisi kuitenkin hyvä, jos jotkin kohdat olisi sensuroituja, sillä omasta mielestä kyseiset kohdat ovat jopa hieman vastenmielisiä lukea. Tämä tunne johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että aina kun luen kirjoja, kuvittelen mielessäni millaisessa ympäristössä ollaan ja mitä tapahtuu. Yritin päästä tässä kirjassa vain nopeasti kyseisten kohtien ohitse, jotta saisin toisenlaisia mielikuvia.

     Kaikki kirjassa esiintyvät henkilöt ovat omalla tavallaan kiinnostavia. Vaikka he ovat vain tavallisia suomalaisia nuoria, on kuitenkin mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea he tekevätkään. Parhaimman kuvan saa ehdottomasti Franzista, sillä hän on kirjan päähenkilö. Myös Kolehmaisen ja Virpin luonteet tulevat hyvin esille. Toisaalta on jopa osittain ärsyttävä lukea kohtia, jossa Virpi pyytää Franzia ostamaan hänelle jotakin. Näissä kohdissa huomaa selvästi sen, kuinka alistuvainen Franz loppujen lopuksi on. Kolehmainen ja Virpi ovat siis dominoivampia persoonia, mitä Franz. Koska takakannessa puhutaan Helenasta, niin olisin olettanut, että hän on näkyvämmässä osassa kirjassa, mitä loppujen lopuksi. Tämä oli nimittäin pienimuotoinen pettymys, sillä olisin halunnut tietää hänestä vähän tarkemmin.

     Henkilöiden väliset suhteet vaihtelevat jonkin verran, mikä on kuitenkin aivan uskottavaa, sillä oikeassakin elämässä ihmisten välille saattaa syntyä hetkellisesti riitaa. Koko kirjan ajan Franzin ja Kolehmainen välinen suhde pysyy vahvana, mutta siinäkin on havaittavissa hetkellistä alamäkeä, joka kuitenkin muuttaa taas suuntaa paremmaksi. Virpin ja Franzin välit pysyvät samoina, vaikka he käyttävät eri nimitystä välisistään suhteista. Huomaa selvästi, että Franz ei pidä lainkaan Jerestä, joka tulee mukaan vasta noin puolessa välissä kirjaa.
     Koko tarina sijoittuu Helsinkiin, mikä onkin juuri sopiva miljöö tämän tapaiseen tarinaan. On vaikea kuvitella jokin muu kaupunki, jonne tarina sijoittuisi yhtä hyvin. Helsingin elämä luo kirjaan oikeanlaista tunnelmaa, sillä Franz on itse "paha poika" -tyyppinen henkilö ja jotenkin itselleni on jäänyt mielikuva, että nämä "pahat pojat" ovat nimenomaa Helsingin seudulla.
     Kirjasta on mielestäni vaikea alkaa erittelemään kohokohtia, sillä se on aikalailla tasapaksuinen eli kertoo yhden pojan elämästä ja siitä, mitä hänen elämässään tapahtuu. Toki välillä tulee kohti, jolloin ajattelee, että varmaan näin tapahtui tai olipas yllättävä tapahtuma. Hyvä esimerkki tästä yllättävästä tapahtumasta onkin kohta, jolloin Franz ja Kolehmainen ovat kävelemässä myöhään illalla Helsingin kaduilla ja huomatessaan läskin miehen odottamassa taksia, he alkavat huutelemaan tälle loukkauksia. Yllättävintä tässä kohdassa on se, että läski mies lähtee jahtaamaan poikia. Siinä vaiheessa halusin heti tietää, kuinka tulee käymää. Kirjan loppu osaa kyllä yllättää suuresti, sillä en olisi ikinä uskonut, että se tulee loppumaan niin kun se loppuu. Lopun voi hyvin ajatella olevan kirjan kohokohta.
     Kirjan nimi Viimeinen sana on hyvin osuva, kun miettii teoksen sisältöä. Itse tulkitsen sen niin, että Franz haluaa olla se henkilö, ketä jättää viimeisen sanansa, jonka sitten kaikki muistavat. Mutta tämä tulkinta oli ennen kuin aloitin lukemaan kirjaa. Jokainen voi kuitenkin tulkita nimen eritavoin.
     Tämä kirja ei muuttanut juuri lainkaan mielipidettäni suomalaisesta kirjallisuudesta. Tietenkään kyseessä ei ole vain tämän kyseisen kirjan antama mielipide vaan yleisesti niiden kaikkien suomalaisten kirjojen, jotka olen lukenut. Joidenkin mielestä tämä saattaa olla hyvä kirja, mutta henkilökohtaisesti se ei kuuluu lempikirjojeni joukkoon. Kirja sopii mielestäni parhaiten luettavaksi henkilöille, jotka todella pitävät suomalaisten kirjoittamista kirjoista ja luultavasti vielä hieman erilaisista kirjoista, mitä tavalliset suomalaiset kirjat. Tämä kirja herättää kyllä pohtimista ja parasta koko kirjassa oli ehdottomasti upeat filosofiset pohdinnat.

Kuka murhasi rouva Skrofin? Mika Waltari

(Kirjoita mielipideteksti)

Mika Waltarin kirjoittama dekkari Kuka murhasi rouva Skrofin? on tyypillinen murhamysteeri teos. Alkuun ajatellaan, että henkilön kuolema on ollut tapaturma, kun murhaaja on saanut sen näyttämään siltä. Kun kuitenkin hyvin etevä etsivä alkaa tutkimaan tapausta paljastuukin, että kyseessä on murha.
     Tämä teos johdattelee juuri samaa kaavaa, mutta ihme kyllä, siihen ei tunnu koskaan kyllästyvä. Olen lukenut tämän teoksen lisäksi ainoastaan yhden Mika Waltarin kirjan, joka oli Komisario Palmun erehdys. Näillä kahdella kirjalla on selvästi eroja. Jälkimmäinen ei nimittäin muistaakseni johdattele aivan täysin kyseistä kaavaa, jonka kerroin.
     Kuka murhasi rouva Skrofin, ei kuitenkaan vedä vertoja Agatha Christien kirjoittamille dekkareille, joissa seikkailee Hercule Poirot. Niissä on mielestäni hieman paremmin mietitty juoni ja ratkaisut ovat aina yllättäviä. Toki tässäkin kirjassa, jonka luin oli yllättäviä kohtia, joita ei olisi osannut kuvitella.
     Toisaalta kaikki dekkarit johdattelevat jollakin tavalla samaa vanhaa kaavaa, jossa murha tapa ja paikka ovat erilaiset. Voi siis hyvin ajatella, että tämä on muuten samanlainen kirja kuin ulkomaalaisetkin, mutta se on kerrottu vain suomalaisittain ja siinä on paikannimiä ja paikkoja, jotka tiedän jopa itse. On siis toisaalta hauska lukea ja hahmottaa omassa päässä, missä päin Suomea etsivä kumppaneineen liikkuu.
     Vaikka en tavallisesti pidä kovinkaan paljoa suomalaisesta kirjallisuudesta niin tämä teos osasi kuitenkin yllättää. Tämä oli myös juuri sen tapainen dekkari, josta pidän. Selkeä juoni, eikä liian monimutkaista loppuratkaisua, jota pähkäilee koko seuraavan viikon, että kuinkas se menikään ja mitä nyt oikein tapahtukaan!
    

Paikka vapaana, J.K. Rowling

(Oma tehtävä)

J.K. Rowling on hyvin tunnettu kirjailija Harry Potter -kirjasarjansa ansiosta, joten olen tottunut siihen ajatukseen, että hän kirjoittaa fantasiakirjallisuutta. Aloitettuani Paikka vapaana kirjaa en aluksi meinannut sisäistää käsitystä siitä, että juuri hän on kirjoittanut kyseisen kirjan. Toisaalta tämä kirja olikin hänen ensimmäinen aikuisille suunnattu kirja.
     Mielenkiintoni pysyi koko lukukokemuksen ajan kirjassa, mutta osa syynä siihen saattaa olla se, että halusin tietää, minkälainen tämä kirja loppujen lopuksi on. Paikka vapaana -kirja on kyllä todella erilainen verrattuna Harry Potter kirjoihin, eikä kuitenkaan ole aivan yhtä hyvä kuin Potter-kirjat. Tämä teos on kuitenkin hyvien kirjojen joukossa.
     Kirjaa tuli luettua lähinnä silloin, kun ei ollut mitään muuta tekemistä, joten siksi sen lukemisessa kesti aika pitkään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi pitänyt siitä. Kirjan lukemisessa kesti myös sen takia pitkään, koska itse kirjassa oli yli 500 sivua lukemista. Mielestäni kuitenkin J.K. Rowling on onnistunut kirjoittamaan oikein viihdyttävän ja jännittävän kirjan, joka sisältää juuri sopivan määrän huumoria oikeissa kohdissa.
     Jos olisin lukenut tämän kirjan nopeammin, en olisi ehkä unohtanut joitakin tapahtumia. Loppu puolella nimittäin en enää kunnolla muistanut, mitä kaikkea oli tapahtunut ensimmäisten 100 sivun aikana, joten jouduin hieman palaamaan takaisin, jotta kokonaisuus kirjasta säilyisi ehjänä. Mutta aina ei ehdi lukemaan niin paljon kuin haluaisi…

Rakkaus Pariisissa, Elizabeth Adler

(Oma tehtävä)

Rakkaus Pariisissa kuului niihin kirjoihin, joka valitsin viimeisten joukossa. Tämä tuli kuitenkin luettua kymmenen ensimmäisen kirjan joukossa. Kyseine romaani oli oikeastaan sokkona valittu. Kävelin kirjaston hyllyjen välissä, miettien, mitä kirjoja voisin vielä ottaa osaksi lukudiplomini suoritusta. Kädessä kävi monta ihan hyvän oloista kirjaa, kunnes nappasin tämän kirjan käteeni.
     Olen lukenut hyvin vähän rakkaustarinoita, joten ajattelin himan haastaa itseäni ja valita tämän tyylisen kertomuksen. Takakannen luettuani päädyin sitten ottamaan tämän. Halusin mahdollisimman äkkiä päästä tämän kirjan kimppuun ja ottamaan selvää siitä, oliko se kannattava valinta.
     Kirja siis kertoo Lara Lewis nimisestä naisesta, joka on lääkärimiehen vaimo. Hän yrittää saada miehensä lähtemään mukaansa Pariisiin, yllättämällä tämän niin, että ostaa liput etukäteen. Sopivan hetken tullessa Lara kertoo miehelleen Billille suunnitelmastaan, mutta mies tyrmää sen, ilmoittamalla Laralle, että on löytänyt uuden naisen tämän tilalle. Tietenkin Lara järkyttyy tästä ja lähtee rantahuvilalle suremaan asiaa. Koska Laralla on edelleen matkaliput Pariisiin niin Dan, joka on rantahuvilalle palkattu remonttimies, ilmoittaa, että hän on valmis lähtemään Laran kanssa Pariisiin ja paikkaamaan naisen särkyneen sydämen.
     Heti alusta lähtien olin ikään kuin Laran puolella ja koin "vihaa" Billiä kohtaan, kun hän särki vaimonsa sydämen. Ja oli todella romanttista, kun Dan lupautui lähtemään Laran kanssa Pariisiin, mutta en viitsi paljastaa enempää, mitä heidän välillä sitten tapahtuu. ;)
     Kirja ei ole mikään kovin uusi, mutta ei mikään vanhakaan. Se on ilmestynyt vuonna 2002. Tämän kirjan osalta minulla ei oikeastaan taida olla tämän enempää sanottavaa. Yllättävän hyvä loppujen lopuksi ja ihana rakkaus tarina! :)

Tie Myrskyluodolle, Anni Blomqist

(Oma tehtävä)

Tämä lukemani teos on ensimmäinen osa Anni Blomqvistin viidestä saaristolaisromaanista. Nämä viisi romaania muodostavat yhdessä laajan sekä vaikuttavan kokonaisuuden. Kyseinen kirja on ilmestynyt jo 1974. Idean siihen, että lukisin kyseisen kirjan sain sisareltani, joka oli lukenut tämän kirjasarjan kokonaan ja kehui sitä erittäin hyväksi. Siispä tietenkin mielenkiintoni heräsi ja halusin lukea koko sarjan, ja päätin sitten laittaa ensimmäisen osan osaksi lukudiplomia.
     Tie Myrskyluodolle on yksi niistä suomalaisista kirjoista, joista pidän erityisen paljon. Se on ihana kuvaus päähenkilön Maijan elämästä. Maija käy läpi vaiheita, jolloin ei haluaisi mennä naimisiin Jannen kanssa, jonka kanssa hänen on siis tarkoitus mennä naimisiin. Mutta tutustuessaan tähän herrasmieheen paremmin, niin hänen mielensä muuttuu matkan varrella. Kirjassa erityisen upeaa on kuvaus yksinkertaisesta elämästä saaristossa, jossa Maija ja hänen perheensä valmistautuvat talveen sekä Maijan häihin.
     Kirja oli mielestäni yksinkertaisesti erittäin suloinen kuvaus saaristolaisuudesta sekä oli ihanaa lukea sen ajan elämästä, kun kaikki oli yksinkertaista, eikä sähköä ollut vielä käytössä. Lisäksi se oli vanhaa aikaa, ja itse henkilökohtaisesti pidän todella paljon vanhoista ajoista ja vielä enemmän pidän sen aikaisista kuvaksista.
     Hyvää oli se, että kirja ei ollut kovinkaan pitkä ja tarina jatkuu seuraavassa neljässä osassa. Haluaisin jo jatkaa tarinaa, mutta muut lukudiplomi kirjat odottavat vielä lukemista, joten taidan päästä vasta loppujen neljän osan kimppuun kesän aikana... Toivottavasti tarina jatkuu muissa osissa yhtä ihanana ja suloisena! :)
     Kaiken kaikkiaan tämä oli mielestäni hyvä kirjavalinta ja ehdottomasti tulen lukemaan ainakin tämän ensimmäisen osan vielä moneen kertaan!!

Seuraneiti, Kaari Utrio

(Oma tehtävä)

Tämä kirja on odottanut kirjahyllyssä jo viime joulusta asti, että joku tarttuisi siihen lukeakseen sen. Tutkailtuani omaa kirjahyllyä niin sain ideaksi lukea tämän melko uuden, vuonna 2013 ilmestyneen teoksen, lukudiplomin yhteydessä. Tietenkään tämä ei ole aivan sellainen kirja, jota olen tottunut lukemaan tai lainaisin kirjastosta, mutta ajattelin, että pitää sitä valita joitain hieman itselleen oudompiakin kirjoja luettavaksi. Tätä kirjaa lukiessani poistuin siis hieman omalta turvalliselta mukavuusalueeltani.
     Teos kertoo kiltistä ja hiljaisesta mamsellista, Linda Melinistä. Hän ahkeroi vanhan neidin seuralaisena Kajaanissa sekä kotonaan köyhän kappalaisen pappilassa Etelä-Savossa. Hänen tulevaisuutensa on selvillä ja siitä on tulossa erittäin tylsä. Samaa askaretta loppuelämän ajan. Lindan elämä kokee kuitenkin käännekohdan, kun hän saa kutsun sukulaisten luokse pääkaupunkiin. Tarinan edetessä Linda sekä lukija itse saavat pohtia sitä, onko Linda Melinin häikäisevä kauneus loppujen lopuksi etu vaiko taakka, sillä se häikäisee pilvisen päivän.
     Aluksi ajattelin, että kirjan lukemisesta ei tule mitään, sillä se on suomalainen ja sijoittuu vieläpä Suomeen, enkä tavallisesti ole kovin innokas suomalaisen kirjallisuuden lukija. Päästessäni kuitenkin juonesta kiinni ja kirjan edetessä se alkoi kuitenkin vaikuttamaan paljon mielenkiintoisemmalta, mitä ensisilmäyksellä. Loppu puolella kirja osoittautuikin ihan hyväksi, eikä ollut todellakaan niin tylsä ja pitkäveteinen, mitä olin sen kuvitellut olevan. Olen lukenut joitakin hieman vastaavia kertomuksia, jotka kertovat melko nuoresta kauniista naisesta, jonka elämä muuttuu jonkin takia, esimerkiksi kun hän löytää todellisen rakkauden tai muuta sellaista.
     Tämä kirja antoi jopa hieman "rohkeutta" valita enemmän niitä oudompia kirjoja luettavaksi, sekä muutti mielikuvaani suomalaisesta kirjallisuudesta positiivisempaan suuntaan. Kirja oli kyllä lukemisen arvoinen ja voi olla, että tämä ei jäänyt ainoaksi kerraksi, kun kaivan sen kirjahyllystä käteeni. ;)

Tunnista tähtikuviot, Anton Vamplew

(Kirjoita tietokirjasta noin 200 sanan tiivistelmä)

Lukemassani tietokirjassa opetettiin löytämään yölliseltä taivaalta eri tähtikuvioita. Kirjan alussa myös perehdyttiin siihen, millaiset olosuhteet ovat suotuisat tähtien tarkkailuun. Kohdassa oli neuvottu askel askeleelta kuinka kannattaa toimia ja mitä asioita on suositeltavaa tarkistaa, jolloin tähtikuvioiden löytäminen on helpompaa. Kirjassa neuvottiin muun muassa tarkistamaa mistä suunnasta aurinko nousee ja mihin laskee. Lisäksi kerrottiin kuinka pimeään sopeutuneet silmät kannattaa suojata käärimällä taskulamppu punaiseen muoviin.
     Eteenpäin lukiessa kirjassa kerrottiin, mihin tähtikarttoja käytetään, avaruudessa sijaitsevista galakseista, kaasusumuista, tähtijoukoista sekä tähdistä. Kirjassa oltiin myös keskitytty historiaan. Siinä esiteltiin tähtikuvioiden vanhoja nimiä latinaksi, joiden suomennos oli latinan kielisen nimen vieressä.
    Perustietojen jälkeen alkoivat tähtikartat, jotka oli jaettu alueisiin: pohjoiset ja eteläiset tähtikartat. Näiden tähtitaivaiden kaikki yleisimmät kuviot esiteltiin kirjassa yksitellen ja niistä oli kerrottuna hieman taustatietoa sekä tapoja, joilla ne on helpompi löytää taivaalta. Ja tietysti jokaisesta kuviosta oli kuva kirjassa. Kuviin oli kirjoitettu kuvion suurimpien tähtien nimet, aivan kuten yleensäkin tähtikuvioihin. Näiden kuvien avulla opin itse tunnistamaan paremmin esimerkiksi Ison Karhun.
     Tähtikuvioiden jälkeen alkoi osio, jossa kerrottiin auringosta, kuusta sekä planeetoista. Kuusta oli havainnollistava kuva, jossa kuvattiin sen meriä. Lisäksi siitä kerrottiin sen kierrosta sekä sen katselemisesta, joka ainakin minulle on hyödyllinen tieto, sillä aina välillä tutkailen kuun pintaa kaukoputkella.
      Hyödyllistä kirjassa oli myös se, että siinä neuvottiin, kuinka auringonpimennystä voi katsoa. Kirjassa kerrottiin myös yleistietoa planeetoista, sekä satelliiteista, jotka kiertävät maapalloa. Siinä myös kuvailtiin, kuinka niitä voi katsoa ja havaita taivaalta.
      Tämä kirja antoi paljon yleistietoa avaruudesta, eikä ainoastaan tähtikuvioista, niin kuin nimestä saattaa päätellä. Kirjan loppuun oli kerätty vielä sanasto vaikeimmista sanoista käsittää.

Pääsiäissaari, Jennifer Vanderbes

(Tehtävä 1, kirjoita mielipideteksti)

Päätin lukea Jennifer Vanderbesin kirjoittama kirjan Pääsiäissaari, sillä olin kuullut ystäviltäni, ett se on lukemisen arvoinen kirja. Näin todellakin oli! Kirja osoittautui loppujen lopuksi erittäin hyväksi kirjaksi niin että en olisi millään halunnut palauttaa sitä takaisin kirjastoon vaan laittaa omaan kirjahyllyyn. ;)
     Kirja kertoo vuodesta 1913, jossa kotiopettajatar Elsa on uhannut uraansa, voidakseen huolehtia sisarestaan. Elsa on naimisissa itseään vanhemman antropologin kanssa. Hänen miehensä Edward lähtee tutkimusretkelle Pääsiäissaarelle, tutkiakseen Moai-patsaita. Elsa ihastuu saareen ja alkaa itsekin tutkimaan rongo-rongo kirjoitustauluja, jotka ovat jo pitkään olleet tulkitsemattomia.
     Tämän tarinan rinnalla on toinenkin kertomus, joka on vuodesta 1913 kuusikymmentä vuotta eteenpäin, jolloin saarelle saapuu kasvitieteen tohtori tutkimaan saaren siitepölyä.
     Kirjassa on kaikkea, josta pidän, biologiaa sekä erilaisten vanhojen asioiden tutkimista, joiden arvoitusta ei ole vielä ratkaistu, myös yleisesti uusien paikkojen tutkiminen teki kirjasta kiinnostavan. Tämä teos veti minut puoleensa välittömästi, sillä siinä oli paljon kuvailua, joka elävöitti tarinaa.
Toisten mielestä kirja saattaa olla hieman pitkäveteinen kerronnan takia, mutta omasta mielestäni sitä oli aivan ihana lukea, eikä se käynyt tylsäksi missään vaiheessa.
     Tämä kirja kuuluu ehdottomasti niihin kirjoihin, jotka haluan hankkia itselleni omaksi. Se sai hymyn huulille, kun olin saanut luettua sen kokonaan, eikä sen lukemiseen tainnut kulua enempää aikaa kuin kolme päivää. Tämä lukeutuu myös lempikirjojeni joukkoon! :D

Vadelmavenepakolainen, Miika Nousiainen

(Tehtävä 1, kirjoita kirjasta arvostelu)

Vadelmavenepakolainen on kertomus suomalaisesta miehestä, Mikko Virtasesta, joka on kyllästynyt ja turhautunut elämään Suomessa. Hän on lapsesta asti unelmoinut elämästä Ruotsissa ja päättää toteuttaa kauan haaveilemansa unelmansa ruotsalaisesta elämästä. Kirjassa on kerrottu päivä kerrallaan, mitä tapahtuu, mutta ei kuitenkaan aivan jokaista päivää.

Mikko Virtasen yritykset ruotsalaisesta elämästä olivat mielestäni hieman outoja, ja tapa jolla hän pyrki saamaan uuden identiteetin oli erittäin alhainen, sillä hän vei toisen ihmisen henkilöllisyyden. Oli kuitenkin hauskaa seurata vierestä, kuinka hänen käykään ja samalla jännittää, tuleeko hän loppujen lopuksi onnistumaan yrityksessään.

Kyseinen kirja poikkeaa hyvin paljon siitä, millaista kirjallisuutta tavallisesti luen. Alku vaikutti kirjassa hieman pitkäveteiseltä, mutta pian juoni alkoi kulkemaan nopeammin eteenpäin ja kiinnostukseni kirjaa kohti alkoi kasvamaan entisestään. Lopulta luin kirjan kahdessa päivässä, sillä halusin tietää, miten Mikko Virtasen käy kirjan lopussa. Loppu ei kuitenkaan yllättänyt minua aivan hirveästi, sillä ajattelin jo kirjaa lukiessa, että jotakin sen tapaista tulisi tapahtumaan kuin tapahtui.

Kaikin puolin tämä kirja oli kuitenkin hyvä valinta, sillä se oli niin erilaine verrattuna aikaisemmin lukemiini kirjoihin. Ehdottomasti suosittelen kyseisen kirjan lukemista kaikille muillekin! :)