Uhrilampaat on mielestäni hyvin omituinen sekä kirjana, että elokuvana. Minulle ei nimittäin ole vieläkään selvinnyt, mihin kirjan nimi viittaa, vaikka olen nähnyt elokuvan ja lukenut kirjan. Toisaalta on ihan mukavaa, kun jotkin asiat säilyvät mysteereinä.Aivan kuten kaikki muutkin elokuvat, mitkä on luotu jonkin kirjan pohjalta, ei tästäkään elokuvasta saanut niin laajaa käsitystä, mitä kirjasta. Tässä tapauksessa pidän kuitenkin enemmän elokuvasta, mitä kirjasta, vaikka yleensä on toisin päin. Elokuva luo enemmän jännitystä, kun taas kirjassa on mielestäni vaikeampi säikäyttää ihmisiä, johon taas elokuva pystyy erittäin hyvin. Nämäkin kaksi teosta tukevat toisiaan hyvin, kuten Hohto- kirja ja -elokuva.
Näissä kahdessa teoksessa oli paljon samaa, mutta myös paljon yhtäläisyyksiä. Elokuva eteni kirjan mukaan, eikä siihen oltu luotu mitään "täytekohtauksia", jos jotain niin siitä oli jätetty tapahtumia pois, jotka kirjassa mainitaan. Nämä ovat kuitenkin hyvin pitkälle samanlaisia, sillä elokuva sisälsi melkein kaikki tapahtumat, jotka kirjaa on kirjoitettu.
Elokuvassa on mielestäni onnistuttu hyvin toteuttamaan Lecterin salaperäiset vihjeet sarjamurhaajasta. Ne ovat kirjassa yhtä mystisiä, mitä elokuvassakin. Vaikka usein ajattelen, että jostakin kirjasta tehty elokuva ei todellakaan vedä vertoja kirjalle, jonka pohjalta elokuva on tehty, tässä tapauksessa niin ei kuitenkaan ollut. Elokuva on onnistuttu toteuttamaan erittäin hyvin, ja katsoin sen mielelläni, kun olin lukenut kirjan. Vaikka olinkin nähnyt elokuvan jo joskus aikaisemmin, yritin silti olla ajattelematta sitä lukiessani kirjaa. Yleensä nimittäin elokuvan ajattelu kirjaa lukiessa saattaa pilata koko kirjan, sillä ei saa sellaista kuvaa, minkä kirja antaisi vaan mielessä on koko ajan elokuvaversio kyseisestä kirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti