Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuva Franz haaveilee täyttävänsä luentosali uudella vapauden filosofialla. Kolehmainen puhdistaa hiekkakuopalla Glock-pistoolia, lokeroiden nurkalla odottaa peräänantamaton Virpi. Maailma on luotu otettavaksi, mutta elämä ei aina käy yksiin toivekuvien kanssa. Mitä tapahtuu, kun Franz kohtaa Helenan, joka opettaa lukiolaisille rakkauden olevan parasta todellisuutta?
Tämä teksti on suoralainaus Pärttyli Rinteen kirjoittaman kirjan Viimeinen sana takakannesta. Kyseinen kirja on todella erilainen, verrattuna kirjallisuuteen, jota tavallisesti luen. Kirja ei ole kuitenkaan hyvällä, mutta ei myöskään kovin huonolla tavalla erilainen kirja.
Juoni on kirjassa selkeä ja filosofiset pohdinnat tekstissä saavat aikaan oikeanlaisen tunnelma. Samalla alkaa itse pohtimaan asiaa, että onko se näin, vai voisiko se olla toisella tavalla tai mitä mieltä itse olen tästä. Kerronta kirjassa on yhtenäinen, eikä siitä oikeastaan voisi jättää juuri mitään pois, sillä muuten se saattaisi jättää suuriakin aukkoja tekstiin.
Vaikka kirja on pääpirteissään helppo lukuinen ja selkeä, olisi kuitenkin hyvä, jos jotkin kohdat olisi sensuroituja, sillä omasta mielestä kyseiset kohdat ovat jopa hieman vastenmielisiä lukea. Tämä tunne johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että aina kun luen kirjoja, kuvittelen mielessäni millaisessa ympäristössä ollaan ja mitä tapahtuu. Yritin päästä tässä kirjassa vain nopeasti kyseisten kohtien ohitse, jotta saisin toisenlaisia mielikuvia.
Kaikki kirjassa esiintyvät henkilöt ovat omalla tavallaan kiinnostavia. Vaikka he ovat vain tavallisia suomalaisia nuoria, on kuitenkin mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea he tekevätkään. Parhaimman kuvan saa ehdottomasti Franzista, sillä hän on kirjan päähenkilö. Myös Kolehmaisen ja Virpin luonteet tulevat hyvin esille. Toisaalta on jopa osittain ärsyttävä lukea kohtia, jossa Virpi pyytää Franzia ostamaan hänelle jotakin. Näissä kohdissa huomaa selvästi sen, kuinka alistuvainen Franz loppujen lopuksi on. Kolehmainen ja Virpi ovat siis dominoivampia persoonia, mitä Franz. Koska takakannessa puhutaan Helenasta, niin olisin olettanut, että hän on näkyvämmässä osassa kirjassa, mitä loppujen lopuksi. Tämä oli nimittäin pienimuotoinen pettymys, sillä olisin halunnut tietää hänestä vähän tarkemmin.
Henkilöiden väliset suhteet vaihtelevat jonkin verran, mikä on kuitenkin aivan uskottavaa, sillä oikeassakin elämässä ihmisten välille saattaa syntyä hetkellisesti riitaa. Koko kirjan ajan Franzin ja Kolehmainen välinen suhde pysyy vahvana, mutta siinäkin on havaittavissa hetkellistä alamäkeä, joka kuitenkin muuttaa taas suuntaa paremmaksi. Virpin ja Franzin välit pysyvät samoina, vaikka he käyttävät eri nimitystä välisistään suhteista. Huomaa selvästi, että Franz ei pidä lainkaan Jerestä, joka tulee mukaan vasta noin puolessa välissä kirjaa.
Koko tarina sijoittuu Helsinkiin, mikä onkin juuri sopiva miljöö tämän tapaiseen tarinaan. On vaikea kuvitella jokin muu kaupunki, jonne tarina sijoittuisi yhtä hyvin. Helsingin elämä luo kirjaan oikeanlaista tunnelmaa, sillä Franz on itse "paha poika" -tyyppinen henkilö ja jotenkin itselleni on jäänyt mielikuva, että nämä "pahat pojat" ovat nimenomaa Helsingin seudulla.
Kirjasta on mielestäni vaikea alkaa erittelemään kohokohtia, sillä se on aikalailla tasapaksuinen eli kertoo yhden pojan elämästä ja siitä, mitä hänen elämässään tapahtuu. Toki välillä tulee kohti, jolloin ajattelee, että varmaan näin tapahtui tai olipas yllättävä tapahtuma. Hyvä esimerkki tästä yllättävästä tapahtumasta onkin kohta, jolloin Franz ja Kolehmainen ovat kävelemässä myöhään illalla Helsingin kaduilla ja huomatessaan läskin miehen odottamassa taksia, he alkavat huutelemaan tälle loukkauksia. Yllättävintä tässä kohdassa on se, että läski mies lähtee jahtaamaan poikia. Siinä vaiheessa halusin heti tietää, kuinka tulee käymää. Kirjan loppu osaa kyllä yllättää suuresti, sillä en olisi ikinä uskonut, että se tulee loppumaan niin kun se loppuu. Lopun voi hyvin ajatella olevan kirjan kohokohta.
Kirjan nimi Viimeinen sana on hyvin osuva, kun miettii teoksen sisältöä. Itse tulkitsen sen niin, että Franz haluaa olla se henkilö, ketä jättää viimeisen sanansa, jonka sitten kaikki muistavat. Mutta tämä tulkinta oli ennen kuin aloitin lukemaan kirjaa. Jokainen voi kuitenkin tulkita nimen eritavoin.
Tämä kirja ei muuttanut juuri lainkaan mielipidettäni suomalaisesta kirjallisuudesta. Tietenkään kyseessä ei ole vain tämän kyseisen kirjan antama mielipide vaan yleisesti niiden kaikkien suomalaisten kirjojen, jotka olen lukenut. Joidenkin mielestä tämä saattaa olla hyvä kirja, mutta henkilökohtaisesti se ei kuuluu lempikirjojeni joukkoon. Kirja sopii mielestäni parhaiten luettavaksi henkilöille, jotka todella pitävät suomalaisten kirjoittamista kirjoista ja luultavasti vielä hieman erilaisista kirjoista, mitä tavalliset suomalaiset kirjat. Tämä kirja herättää kyllä pohtimista ja parasta koko kirjassa oli ehdottomasti upeat filosofiset pohdinnat.
Koko tarina sijoittuu Helsinkiin, mikä onkin juuri sopiva miljöö tämän tapaiseen tarinaan. On vaikea kuvitella jokin muu kaupunki, jonne tarina sijoittuisi yhtä hyvin. Helsingin elämä luo kirjaan oikeanlaista tunnelmaa, sillä Franz on itse "paha poika" -tyyppinen henkilö ja jotenkin itselleni on jäänyt mielikuva, että nämä "pahat pojat" ovat nimenomaa Helsingin seudulla.
Kirjasta on mielestäni vaikea alkaa erittelemään kohokohtia, sillä se on aikalailla tasapaksuinen eli kertoo yhden pojan elämästä ja siitä, mitä hänen elämässään tapahtuu. Toki välillä tulee kohti, jolloin ajattelee, että varmaan näin tapahtui tai olipas yllättävä tapahtuma. Hyvä esimerkki tästä yllättävästä tapahtumasta onkin kohta, jolloin Franz ja Kolehmainen ovat kävelemässä myöhään illalla Helsingin kaduilla ja huomatessaan läskin miehen odottamassa taksia, he alkavat huutelemaan tälle loukkauksia. Yllättävintä tässä kohdassa on se, että läski mies lähtee jahtaamaan poikia. Siinä vaiheessa halusin heti tietää, kuinka tulee käymää. Kirjan loppu osaa kyllä yllättää suuresti, sillä en olisi ikinä uskonut, että se tulee loppumaan niin kun se loppuu. Lopun voi hyvin ajatella olevan kirjan kohokohta.
Kirjan nimi Viimeinen sana on hyvin osuva, kun miettii teoksen sisältöä. Itse tulkitsen sen niin, että Franz haluaa olla se henkilö, ketä jättää viimeisen sanansa, jonka sitten kaikki muistavat. Mutta tämä tulkinta oli ennen kuin aloitin lukemaan kirjaa. Jokainen voi kuitenkin tulkita nimen eritavoin.
Tämä kirja ei muuttanut juuri lainkaan mielipidettäni suomalaisesta kirjallisuudesta. Tietenkään kyseessä ei ole vain tämän kyseisen kirjan antama mielipide vaan yleisesti niiden kaikkien suomalaisten kirjojen, jotka olen lukenut. Joidenkin mielestä tämä saattaa olla hyvä kirja, mutta henkilökohtaisesti se ei kuuluu lempikirjojeni joukkoon. Kirja sopii mielestäni parhaiten luettavaksi henkilöille, jotka todella pitävät suomalaisten kirjoittamista kirjoista ja luultavasti vielä hieman erilaisista kirjoista, mitä tavalliset suomalaiset kirjat. Tämä kirja herättää kyllä pohtimista ja parasta koko kirjassa oli ehdottomasti upeat filosofiset pohdinnat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti