Viimeinen sana, Pärttyli Rinne

(Kirjoita kirja-arvostelu)

Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuva Franz haaveilee täyttävänsä luentosali uudella vapauden filosofialla. Kolehmainen puhdistaa hiekkakuopalla Glock-pistoolia, lokeroiden nurkalla odottaa peräänantamaton Virpi. Maailma on luotu otettavaksi, mutta elämä ei aina käy yksiin toivekuvien kanssa. Mitä tapahtuu, kun Franz kohtaa Helenan, joka opettaa lukiolaisille rakkauden olevan parasta todellisuutta?

 

Tämä teksti on suoralainaus Pärttyli Rinteen kirjoittaman kirjan Viimeinen sana takakannesta. Kyseinen kirja on todella erilainen, verrattuna kirjallisuuteen, jota tavallisesti luen. Kirja ei ole kuitenkaan hyvällä, mutta ei myöskään kovin huonolla tavalla erilainen kirja.

     Juoni on kirjassa selkeä ja filosofiset pohdinnat tekstissä saavat aikaan oikeanlaisen tunnelma. Samalla alkaa itse pohtimaan asiaa, että onko se näin, vai voisiko se olla toisella tavalla tai mitä mieltä itse olen tästä. Kerronta kirjassa on yhtenäinen, eikä siitä oikeastaan voisi jättää juuri mitään pois, sillä muuten se saattaisi jättää suuriakin aukkoja tekstiin.

     Vaikka kirja on pääpirteissään helppo lukuinen ja selkeä, olisi kuitenkin hyvä, jos jotkin kohdat olisi sensuroituja, sillä omasta mielestä kyseiset kohdat ovat jopa hieman vastenmielisiä lukea. Tämä tunne johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että aina kun luen kirjoja, kuvittelen mielessäni millaisessa ympäristössä ollaan ja mitä tapahtuu. Yritin päästä tässä kirjassa vain nopeasti kyseisten kohtien ohitse, jotta saisin toisenlaisia mielikuvia.

     Kaikki kirjassa esiintyvät henkilöt ovat omalla tavallaan kiinnostavia. Vaikka he ovat vain tavallisia suomalaisia nuoria, on kuitenkin mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea he tekevätkään. Parhaimman kuvan saa ehdottomasti Franzista, sillä hän on kirjan päähenkilö. Myös Kolehmaisen ja Virpin luonteet tulevat hyvin esille. Toisaalta on jopa osittain ärsyttävä lukea kohtia, jossa Virpi pyytää Franzia ostamaan hänelle jotakin. Näissä kohdissa huomaa selvästi sen, kuinka alistuvainen Franz loppujen lopuksi on. Kolehmainen ja Virpi ovat siis dominoivampia persoonia, mitä Franz. Koska takakannessa puhutaan Helenasta, niin olisin olettanut, että hän on näkyvämmässä osassa kirjassa, mitä loppujen lopuksi. Tämä oli nimittäin pienimuotoinen pettymys, sillä olisin halunnut tietää hänestä vähän tarkemmin.

     Henkilöiden väliset suhteet vaihtelevat jonkin verran, mikä on kuitenkin aivan uskottavaa, sillä oikeassakin elämässä ihmisten välille saattaa syntyä hetkellisesti riitaa. Koko kirjan ajan Franzin ja Kolehmainen välinen suhde pysyy vahvana, mutta siinäkin on havaittavissa hetkellistä alamäkeä, joka kuitenkin muuttaa taas suuntaa paremmaksi. Virpin ja Franzin välit pysyvät samoina, vaikka he käyttävät eri nimitystä välisistään suhteista. Huomaa selvästi, että Franz ei pidä lainkaan Jerestä, joka tulee mukaan vasta noin puolessa välissä kirjaa.
     Koko tarina sijoittuu Helsinkiin, mikä onkin juuri sopiva miljöö tämän tapaiseen tarinaan. On vaikea kuvitella jokin muu kaupunki, jonne tarina sijoittuisi yhtä hyvin. Helsingin elämä luo kirjaan oikeanlaista tunnelmaa, sillä Franz on itse "paha poika" -tyyppinen henkilö ja jotenkin itselleni on jäänyt mielikuva, että nämä "pahat pojat" ovat nimenomaa Helsingin seudulla.
     Kirjasta on mielestäni vaikea alkaa erittelemään kohokohtia, sillä se on aikalailla tasapaksuinen eli kertoo yhden pojan elämästä ja siitä, mitä hänen elämässään tapahtuu. Toki välillä tulee kohti, jolloin ajattelee, että varmaan näin tapahtui tai olipas yllättävä tapahtuma. Hyvä esimerkki tästä yllättävästä tapahtumasta onkin kohta, jolloin Franz ja Kolehmainen ovat kävelemässä myöhään illalla Helsingin kaduilla ja huomatessaan läskin miehen odottamassa taksia, he alkavat huutelemaan tälle loukkauksia. Yllättävintä tässä kohdassa on se, että läski mies lähtee jahtaamaan poikia. Siinä vaiheessa halusin heti tietää, kuinka tulee käymää. Kirjan loppu osaa kyllä yllättää suuresti, sillä en olisi ikinä uskonut, että se tulee loppumaan niin kun se loppuu. Lopun voi hyvin ajatella olevan kirjan kohokohta.
     Kirjan nimi Viimeinen sana on hyvin osuva, kun miettii teoksen sisältöä. Itse tulkitsen sen niin, että Franz haluaa olla se henkilö, ketä jättää viimeisen sanansa, jonka sitten kaikki muistavat. Mutta tämä tulkinta oli ennen kuin aloitin lukemaan kirjaa. Jokainen voi kuitenkin tulkita nimen eritavoin.
     Tämä kirja ei muuttanut juuri lainkaan mielipidettäni suomalaisesta kirjallisuudesta. Tietenkään kyseessä ei ole vain tämän kyseisen kirjan antama mielipide vaan yleisesti niiden kaikkien suomalaisten kirjojen, jotka olen lukenut. Joidenkin mielestä tämä saattaa olla hyvä kirja, mutta henkilökohtaisesti se ei kuuluu lempikirjojeni joukkoon. Kirja sopii mielestäni parhaiten luettavaksi henkilöille, jotka todella pitävät suomalaisten kirjoittamista kirjoista ja luultavasti vielä hieman erilaisista kirjoista, mitä tavalliset suomalaiset kirjat. Tämä kirja herättää kyllä pohtimista ja parasta koko kirjassa oli ehdottomasti upeat filosofiset pohdinnat.

Kuka murhasi rouva Skrofin? Mika Waltari

(Kirjoita mielipideteksti)

Mika Waltarin kirjoittama dekkari Kuka murhasi rouva Skrofin? on tyypillinen murhamysteeri teos. Alkuun ajatellaan, että henkilön kuolema on ollut tapaturma, kun murhaaja on saanut sen näyttämään siltä. Kun kuitenkin hyvin etevä etsivä alkaa tutkimaan tapausta paljastuukin, että kyseessä on murha.
     Tämä teos johdattelee juuri samaa kaavaa, mutta ihme kyllä, siihen ei tunnu koskaan kyllästyvä. Olen lukenut tämän teoksen lisäksi ainoastaan yhden Mika Waltarin kirjan, joka oli Komisario Palmun erehdys. Näillä kahdella kirjalla on selvästi eroja. Jälkimmäinen ei nimittäin muistaakseni johdattele aivan täysin kyseistä kaavaa, jonka kerroin.
     Kuka murhasi rouva Skrofin, ei kuitenkaan vedä vertoja Agatha Christien kirjoittamille dekkareille, joissa seikkailee Hercule Poirot. Niissä on mielestäni hieman paremmin mietitty juoni ja ratkaisut ovat aina yllättäviä. Toki tässäkin kirjassa, jonka luin oli yllättäviä kohtia, joita ei olisi osannut kuvitella.
     Toisaalta kaikki dekkarit johdattelevat jollakin tavalla samaa vanhaa kaavaa, jossa murha tapa ja paikka ovat erilaiset. Voi siis hyvin ajatella, että tämä on muuten samanlainen kirja kuin ulkomaalaisetkin, mutta se on kerrottu vain suomalaisittain ja siinä on paikannimiä ja paikkoja, jotka tiedän jopa itse. On siis toisaalta hauska lukea ja hahmottaa omassa päässä, missä päin Suomea etsivä kumppaneineen liikkuu.
     Vaikka en tavallisesti pidä kovinkaan paljoa suomalaisesta kirjallisuudesta niin tämä teos osasi kuitenkin yllättää. Tämä oli myös juuri sen tapainen dekkari, josta pidän. Selkeä juoni, eikä liian monimutkaista loppuratkaisua, jota pähkäilee koko seuraavan viikon, että kuinkas se menikään ja mitä nyt oikein tapahtukaan!
    

Paikka vapaana, J.K. Rowling

(Oma tehtävä)

J.K. Rowling on hyvin tunnettu kirjailija Harry Potter -kirjasarjansa ansiosta, joten olen tottunut siihen ajatukseen, että hän kirjoittaa fantasiakirjallisuutta. Aloitettuani Paikka vapaana kirjaa en aluksi meinannut sisäistää käsitystä siitä, että juuri hän on kirjoittanut kyseisen kirjan. Toisaalta tämä kirja olikin hänen ensimmäinen aikuisille suunnattu kirja.
     Mielenkiintoni pysyi koko lukukokemuksen ajan kirjassa, mutta osa syynä siihen saattaa olla se, että halusin tietää, minkälainen tämä kirja loppujen lopuksi on. Paikka vapaana -kirja on kyllä todella erilainen verrattuna Harry Potter kirjoihin, eikä kuitenkaan ole aivan yhtä hyvä kuin Potter-kirjat. Tämä teos on kuitenkin hyvien kirjojen joukossa.
     Kirjaa tuli luettua lähinnä silloin, kun ei ollut mitään muuta tekemistä, joten siksi sen lukemisessa kesti aika pitkään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi pitänyt siitä. Kirjan lukemisessa kesti myös sen takia pitkään, koska itse kirjassa oli yli 500 sivua lukemista. Mielestäni kuitenkin J.K. Rowling on onnistunut kirjoittamaan oikein viihdyttävän ja jännittävän kirjan, joka sisältää juuri sopivan määrän huumoria oikeissa kohdissa.
     Jos olisin lukenut tämän kirjan nopeammin, en olisi ehkä unohtanut joitakin tapahtumia. Loppu puolella nimittäin en enää kunnolla muistanut, mitä kaikkea oli tapahtunut ensimmäisten 100 sivun aikana, joten jouduin hieman palaamaan takaisin, jotta kokonaisuus kirjasta säilyisi ehjänä. Mutta aina ei ehdi lukemaan niin paljon kuin haluaisi…

Rakkaus Pariisissa, Elizabeth Adler

(Oma tehtävä)

Rakkaus Pariisissa kuului niihin kirjoihin, joka valitsin viimeisten joukossa. Tämä tuli kuitenkin luettua kymmenen ensimmäisen kirjan joukossa. Kyseine romaani oli oikeastaan sokkona valittu. Kävelin kirjaston hyllyjen välissä, miettien, mitä kirjoja voisin vielä ottaa osaksi lukudiplomini suoritusta. Kädessä kävi monta ihan hyvän oloista kirjaa, kunnes nappasin tämän kirjan käteeni.
     Olen lukenut hyvin vähän rakkaustarinoita, joten ajattelin himan haastaa itseäni ja valita tämän tyylisen kertomuksen. Takakannen luettuani päädyin sitten ottamaan tämän. Halusin mahdollisimman äkkiä päästä tämän kirjan kimppuun ja ottamaan selvää siitä, oliko se kannattava valinta.
     Kirja siis kertoo Lara Lewis nimisestä naisesta, joka on lääkärimiehen vaimo. Hän yrittää saada miehensä lähtemään mukaansa Pariisiin, yllättämällä tämän niin, että ostaa liput etukäteen. Sopivan hetken tullessa Lara kertoo miehelleen Billille suunnitelmastaan, mutta mies tyrmää sen, ilmoittamalla Laralle, että on löytänyt uuden naisen tämän tilalle. Tietenkin Lara järkyttyy tästä ja lähtee rantahuvilalle suremaan asiaa. Koska Laralla on edelleen matkaliput Pariisiin niin Dan, joka on rantahuvilalle palkattu remonttimies, ilmoittaa, että hän on valmis lähtemään Laran kanssa Pariisiin ja paikkaamaan naisen särkyneen sydämen.
     Heti alusta lähtien olin ikään kuin Laran puolella ja koin "vihaa" Billiä kohtaan, kun hän särki vaimonsa sydämen. Ja oli todella romanttista, kun Dan lupautui lähtemään Laran kanssa Pariisiin, mutta en viitsi paljastaa enempää, mitä heidän välillä sitten tapahtuu. ;)
     Kirja ei ole mikään kovin uusi, mutta ei mikään vanhakaan. Se on ilmestynyt vuonna 2002. Tämän kirjan osalta minulla ei oikeastaan taida olla tämän enempää sanottavaa. Yllättävän hyvä loppujen lopuksi ja ihana rakkaus tarina! :)

Tie Myrskyluodolle, Anni Blomqist

(Oma tehtävä)

Tämä lukemani teos on ensimmäinen osa Anni Blomqvistin viidestä saaristolaisromaanista. Nämä viisi romaania muodostavat yhdessä laajan sekä vaikuttavan kokonaisuuden. Kyseinen kirja on ilmestynyt jo 1974. Idean siihen, että lukisin kyseisen kirjan sain sisareltani, joka oli lukenut tämän kirjasarjan kokonaan ja kehui sitä erittäin hyväksi. Siispä tietenkin mielenkiintoni heräsi ja halusin lukea koko sarjan, ja päätin sitten laittaa ensimmäisen osan osaksi lukudiplomia.
     Tie Myrskyluodolle on yksi niistä suomalaisista kirjoista, joista pidän erityisen paljon. Se on ihana kuvaus päähenkilön Maijan elämästä. Maija käy läpi vaiheita, jolloin ei haluaisi mennä naimisiin Jannen kanssa, jonka kanssa hänen on siis tarkoitus mennä naimisiin. Mutta tutustuessaan tähän herrasmieheen paremmin, niin hänen mielensä muuttuu matkan varrella. Kirjassa erityisen upeaa on kuvaus yksinkertaisesta elämästä saaristossa, jossa Maija ja hänen perheensä valmistautuvat talveen sekä Maijan häihin.
     Kirja oli mielestäni yksinkertaisesti erittäin suloinen kuvaus saaristolaisuudesta sekä oli ihanaa lukea sen ajan elämästä, kun kaikki oli yksinkertaista, eikä sähköä ollut vielä käytössä. Lisäksi se oli vanhaa aikaa, ja itse henkilökohtaisesti pidän todella paljon vanhoista ajoista ja vielä enemmän pidän sen aikaisista kuvaksista.
     Hyvää oli se, että kirja ei ollut kovinkaan pitkä ja tarina jatkuu seuraavassa neljässä osassa. Haluaisin jo jatkaa tarinaa, mutta muut lukudiplomi kirjat odottavat vielä lukemista, joten taidan päästä vasta loppujen neljän osan kimppuun kesän aikana... Toivottavasti tarina jatkuu muissa osissa yhtä ihanana ja suloisena! :)
     Kaiken kaikkiaan tämä oli mielestäni hyvä kirjavalinta ja ehdottomasti tulen lukemaan ainakin tämän ensimmäisen osan vielä moneen kertaan!!

Seuraneiti, Kaari Utrio

(Oma tehtävä)

Tämä kirja on odottanut kirjahyllyssä jo viime joulusta asti, että joku tarttuisi siihen lukeakseen sen. Tutkailtuani omaa kirjahyllyä niin sain ideaksi lukea tämän melko uuden, vuonna 2013 ilmestyneen teoksen, lukudiplomin yhteydessä. Tietenkään tämä ei ole aivan sellainen kirja, jota olen tottunut lukemaan tai lainaisin kirjastosta, mutta ajattelin, että pitää sitä valita joitain hieman itselleen oudompiakin kirjoja luettavaksi. Tätä kirjaa lukiessani poistuin siis hieman omalta turvalliselta mukavuusalueeltani.
     Teos kertoo kiltistä ja hiljaisesta mamsellista, Linda Melinistä. Hän ahkeroi vanhan neidin seuralaisena Kajaanissa sekä kotonaan köyhän kappalaisen pappilassa Etelä-Savossa. Hänen tulevaisuutensa on selvillä ja siitä on tulossa erittäin tylsä. Samaa askaretta loppuelämän ajan. Lindan elämä kokee kuitenkin käännekohdan, kun hän saa kutsun sukulaisten luokse pääkaupunkiin. Tarinan edetessä Linda sekä lukija itse saavat pohtia sitä, onko Linda Melinin häikäisevä kauneus loppujen lopuksi etu vaiko taakka, sillä se häikäisee pilvisen päivän.
     Aluksi ajattelin, että kirjan lukemisesta ei tule mitään, sillä se on suomalainen ja sijoittuu vieläpä Suomeen, enkä tavallisesti ole kovin innokas suomalaisen kirjallisuuden lukija. Päästessäni kuitenkin juonesta kiinni ja kirjan edetessä se alkoi kuitenkin vaikuttamaan paljon mielenkiintoisemmalta, mitä ensisilmäyksellä. Loppu puolella kirja osoittautuikin ihan hyväksi, eikä ollut todellakaan niin tylsä ja pitkäveteinen, mitä olin sen kuvitellut olevan. Olen lukenut joitakin hieman vastaavia kertomuksia, jotka kertovat melko nuoresta kauniista naisesta, jonka elämä muuttuu jonkin takia, esimerkiksi kun hän löytää todellisen rakkauden tai muuta sellaista.
     Tämä kirja antoi jopa hieman "rohkeutta" valita enemmän niitä oudompia kirjoja luettavaksi, sekä muutti mielikuvaani suomalaisesta kirjallisuudesta positiivisempaan suuntaan. Kirja oli kyllä lukemisen arvoinen ja voi olla, että tämä ei jäänyt ainoaksi kerraksi, kun kaivan sen kirjahyllystä käteeni. ;)

Tunnista tähtikuviot, Anton Vamplew

(Kirjoita tietokirjasta noin 200 sanan tiivistelmä)

Lukemassani tietokirjassa opetettiin löytämään yölliseltä taivaalta eri tähtikuvioita. Kirjan alussa myös perehdyttiin siihen, millaiset olosuhteet ovat suotuisat tähtien tarkkailuun. Kohdassa oli neuvottu askel askeleelta kuinka kannattaa toimia ja mitä asioita on suositeltavaa tarkistaa, jolloin tähtikuvioiden löytäminen on helpompaa. Kirjassa neuvottiin muun muassa tarkistamaa mistä suunnasta aurinko nousee ja mihin laskee. Lisäksi kerrottiin kuinka pimeään sopeutuneet silmät kannattaa suojata käärimällä taskulamppu punaiseen muoviin.
     Eteenpäin lukiessa kirjassa kerrottiin, mihin tähtikarttoja käytetään, avaruudessa sijaitsevista galakseista, kaasusumuista, tähtijoukoista sekä tähdistä. Kirjassa oltiin myös keskitytty historiaan. Siinä esiteltiin tähtikuvioiden vanhoja nimiä latinaksi, joiden suomennos oli latinan kielisen nimen vieressä.
    Perustietojen jälkeen alkoivat tähtikartat, jotka oli jaettu alueisiin: pohjoiset ja eteläiset tähtikartat. Näiden tähtitaivaiden kaikki yleisimmät kuviot esiteltiin kirjassa yksitellen ja niistä oli kerrottuna hieman taustatietoa sekä tapoja, joilla ne on helpompi löytää taivaalta. Ja tietysti jokaisesta kuviosta oli kuva kirjassa. Kuviin oli kirjoitettu kuvion suurimpien tähtien nimet, aivan kuten yleensäkin tähtikuvioihin. Näiden kuvien avulla opin itse tunnistamaan paremmin esimerkiksi Ison Karhun.
     Tähtikuvioiden jälkeen alkoi osio, jossa kerrottiin auringosta, kuusta sekä planeetoista. Kuusta oli havainnollistava kuva, jossa kuvattiin sen meriä. Lisäksi siitä kerrottiin sen kierrosta sekä sen katselemisesta, joka ainakin minulle on hyödyllinen tieto, sillä aina välillä tutkailen kuun pintaa kaukoputkella.
      Hyödyllistä kirjassa oli myös se, että siinä neuvottiin, kuinka auringonpimennystä voi katsoa. Kirjassa kerrottiin myös yleistietoa planeetoista, sekä satelliiteista, jotka kiertävät maapalloa. Siinä myös kuvailtiin, kuinka niitä voi katsoa ja havaita taivaalta.
      Tämä kirja antoi paljon yleistietoa avaruudesta, eikä ainoastaan tähtikuvioista, niin kuin nimestä saattaa päätellä. Kirjan loppuun oli kerätty vielä sanasto vaikeimmista sanoista käsittää.