
Eteenpäin lukiessa kirjassa kerrottiin, mihin tähtikarttoja käytetään, avaruudessa sijaitsevista galakseista, kaasusumuista, tähtijoukoista sekä tähdistä. Kirjassa oltiin myös keskitytty historiaan. Siinä esiteltiin tähtikuvioiden vanhoja nimiä latinaksi, joiden suomennos oli latinan kielisen nimen vieressä.
Perustietojen jälkeen alkoivat tähtikartat, jotka oli jaettu alueisiin: pohjoiset ja eteläiset tähtikartat. Näiden tähtitaivaiden kaikki yleisimmät kuviot esiteltiin kirjassa yksitellen ja niistä oli kerrottuna hieman taustatietoa sekä tapoja, joilla ne on helpompi löytää taivaalta. Ja tietysti jokaisesta kuviosta oli kuva kirjassa. Kuviin oli kirjoitettu kuvion suurimpien tähtien nimet, aivan kuten yleensäkin tähtikuvioihin. Näiden kuvien avulla opin itse tunnistamaan paremmin esimerkiksi Ison Karhun.
Tähtikuvioiden jälkeen alkoi osio, jossa kerrottiin auringosta, kuusta sekä planeetoista. Kuusta oli havainnollistava kuva, jossa kuvattiin sen meriä. Lisäksi siitä kerrottiin sen kierrosta sekä sen katselemisesta, joka ainakin minulle on hyödyllinen tieto, sillä aina välillä tutkailen kuun pintaa kaukoputkella.
Hyödyllistä kirjassa oli myös se, että siinä neuvottiin, kuinka auringonpimennystä voi katsoa. Kirjassa kerrottiin myös yleistietoa planeetoista, sekä satelliiteista, jotka kiertävät maapalloa. Siinä myös kuvailtiin, kuinka niitä voi katsoa ja havaita taivaalta.
Tämä kirja antoi paljon yleistietoa avaruudesta, eikä ainoastaan tähtikuvioista, niin kuin nimestä saattaa päätellä. Kirjan loppuun oli kerätty vielä sanasto vaikeimmista sanoista käsittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti